seppok

Aatosta aattoon – maalaismuistoja 50 vuoden takaa

Jouluaaton ollessa puolessa päivässä, kuusi on löytänyt oman paikkansa ja odottaa tuoksuen kynttilöitten sytyttämistä. Perheen nuorimmat kiekoilevat sen läheisyydessä huomaten erityisesti itse laittamansa koristeet. Vanhemmat veljeni ovat touhunneet lastuvalla tupapuita tehden. Jo eilen kannoin hellapuut kauniiksi pinoiksi lähes kattoon saakka uunin pankolle. Aamulla lämmitetystä uunista on hiilet vetäisty hellan alle ja kiehautettu päiväkahvit.

Saunan piipusta tuprahtelee savua. Saunaan johtaa lumeen lapioitu käytävä. Muuripata on täytetty piripintaan ja peltikuorisen kiukaan alla vohahtelee tulenlieskat. Veljillä tuntuu olevat isojen miesten jutut meneillään saunan ulkopuolella ja bostonit liikehtivät suupielissä. Yritän vaivihkaa kuunnella, kunnes saan komennon sisälle.

Joulusauna ajoittuu iltapäivälle. Vaikka ruokavalmistelua on tehty pitkin viikkoa, tuntuu touhua naisväellä riittävän. Isä ajoi hevosella aamusta asti heiniä niittyladoilta, koska heinien on määrä riittää pitkälle kevääseen. Radiosta kuuluu tuttuja joululauluja ja muuta aatto-ohjelmaa. Pikkutytöt lähtevät vanhempien siskojen kanssa ensimmäisenä saunaan. Minä odotan jo malttamattomana omaa vuoroani isojen veljien joukossa. Saunassa voi nimittäin kuulla kunnollisia aikuisten juttuja joita voin kerrata ikäisilleni pojille.

Pirtinpöytä sekä hella on lastattu herkuilla. Kun isä ja äiti saapuvat päivän jo hämärtyessä saunavuoroltaan, alkaa odotettu ruokailu. Puhe käy ja nauru remahtelee. Vaikka pöytä käy ahtaaksi ja tupa pieneksi, tunnelma on mitä parhain. Joulukuusen kynttilät lepattavat aitoa valoaan ja luovat rauhoittavan silauksen alkavaan aattoiltaan. Saunanpuhdas väki lopettelee turhia hidastelematta aattosyönnin ja hajaantuu tuvan ohessa kahteen pikkuhuoneeseen naisväen aloittaessa astianpesutalkoot. Äiti ja Isä lähtevät lopettelemaan navettahommat. Sain päivällä käyttää silppukonetta ja Suli-hevonen saa tänään useamman kerran apetta joulun kunniaksi. Myös lehmille makusiin on tiedossa ylimääräistä. Pikkusiskojen jännitys ei ota laantuakseen. Kolmen kopla liikkuu tiiviissä ryhmässä välillä ikkunaan pälyillen ja tirskahdellen pienillekin asioille. Minä yritän seurata varjona isoja veljiä, joilla jutut tuntuvat lipsahtelevan jo ylihuomisiin Tapaninpäivän tansseihin.

Pari viikkoa sitten olin ollut Ahpo-talon joulutapahtumassa esittämässä Tiernapoikien Herodesta. Mutta se mikä jäi tapahtumasta mieleen, oli Soini Brelo, joka esiintyi kitaran kanssa laulattaen joululauluja. Näin silloin ensimmäisen kerran oikean kitaran. Isä ja äiti palaavat navetalta ja jotenkin tunnelma alkaa taas tiivistyä.  Isä pyytää vanhinta veljeä käymään vielä hevosen luona lisäämässä heiniä. Hetken päästä alkaa kuulua ulkoa kellon helähtelyä ja porstuasta kominaa. Pikkusiskojen hengitys tuntuu pysähtyvän, ilmeet vakavoituvat ja joukkue hiipii isän läheisyyteen. Nyt kopsahtaa jo sisäoveen. Siellähän se on; Joulupukki kaikessa komeudessaan turkki päällä ja isot huovat jalassa. ”Onkos tiällä kilttijä lapssii” kuuluu möreä ääni pukin seistessä riepumaton toisessa päässä. Vien joulupukille jakkaran, joka istuutuu lahjasäkin kanssa kertomaan pitkästä taipaleestaan poron kanssa. Lahjojen jakaminen alkaa. Pienimmille voi olla useampikin paketti. Pukki alkaa tehdä lähtöä, mutta muistaa, että onhan siellä porstuassa vielä yksi paketti. Pukki tulee kantaen metrin pituista toisesta päästä suippenevaa ruskeaa pahvilaatikkoa. ”Tiällä lukkoo: Sepolle” tihrustaa pukki ja ojentaa paketin minulle. Hengitykseni alkaa tihentyä, kun avaan laatikkoa. Tuntuu siltä, että maailma pysähtyy ja silmiä alkaa vetistää. Esille tulee kitara, jonka kannessa on palmun kuvia ja sisällä lätkä, jossa lukee ”Jamboree”.

Iloinen räpätys pirtissä jatkuu ja nuoremmat eivät millään malta tulla iltakahvipöytään, missä odottaisi leivonnaisten runsaus. Äiti saa tilanteen rauhoittumaan. Tunnin kuluttua alkaa nukkumaanmenon valmistelut. Jouluntuoksut jäävät leijailemaan aamua odotellen tupaan ja huoneisiin, joissa yöuntaan kiskoo yhdessäolon onnellisuuteen vaipunut perhe.

Joulupäivä sujuu äidin ohjauksessa ainakin aamupäivän osalta hiljaisuuden merkeissä. Radiosta kuuluu jumalanpalveluksen lisäksi hartaita säveliä. Aamulla joulupuuro sekahedelmäkeiton tai rusinasopan kanssa tekevät kauppansa, samoin iltapäivällä leivinuunissa hautunut Karjalan paisti. Jouluaatosta jäänyttä kinkkua vedellään pitkin viikkoa iltapalaksi ja erityisen suosion se tuntuu saavan Tapanin jälkeisenä yönä kun isot veljet kotiutuvat tansseista. Kinkku ja karjalanpiirakat hupenevat tuntuvasti yön aikana. Tapaninpäivänä oli lupa mennä naapureihin katselemaan muitten samanikäisten jouluaaton saamisia. Isä on lähdössä savottahommiin Pielisen taakse Uuden vuoden jälkeen ja äiti viikolla paistaa isoja rakeisia kauraleipiä paperisäkkiin hevosen makupaloiksi talven varalle.

Uuden vuoden leivonnaisiin kuuluu tiikerikakku, sokerikakku sekä joulutortut. Aattoon liittyy jouluaaton tapaan normaalia aikaisempi saunominen. Perhe on hieman harventunut, koska aikuisikäiset lapset ovat palanneet töihinsä – osa Helsinkiin saakka. Uuden vuoden ehdoton kohokohta on tinanvalu. Edellisten vuosien tinat ovat hyvässä tallessa ja pari uutta tinatankoa hankittu täydentämään tinavarastoja. Osa tinoista tuppaa ajan myötä valaessa röpelöitymään pesuvadin pohjalle ja jouti heittää pois. Sulatus tapahtuu isossa lusikassa puilla lämmitettävän hellalevyn päällä, joka hehkuu punaisena. Patalaput ovat tarpeen, koska lusikan varsi kuumenee nopeasti.  Kaikille perheen pikkutytöistä ei tinaa riittänyt, mutta steariini kelpaa oikein hyvin.

Tinan tulkinta vaaleaa ovea vasten jännittää. Jotenkin sieltä löytyy juuri se haluttu asia, kuten sukset, kelkka tai vaikkapa uusi nukke. Tinan hajoaminen kaadettaessa murusiksi tietää rahaa. Yritän sitä varta vasten; kuitenkaan onnistumatta. Äiti valaa tinaa myös poissaoleville isommille lapsille. Kaadon jälkeen hän havaitsee ovea vasten useammatkin lastenvaunut. Tinanvalussa ei odotella puolta yötä vaan valutalkoot alkavat välittömästi iltakahvien jälkeen. Tieto, että isä lähtisi jo huomenissa takaisin savottaan, hieman askarruttaa mieliä, mutta kokonaisuutena joulun aika uuden vuoden aattoineen jää pysyvästi mielen – siihen mukavampaan maisemaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Joulu juhlista jaloin,
näin tuumiskella aloin,
kun lueskelin Turusen blogia,
on Turunen näkijä, sekä kokija.

Laittaa Seppo sanansa,
sanan perään,
lasken laituriin,
ja sitten kaadun lankakerään.

Jouluvaatteet laiturilta kerään,
luistelen jäätä pitkin,
luotan hokkareiden terään,
arkeen lopussa, mä taas herään.

Tarina vie ja tuo tunteet kehään,
mitä meillä jouluisin hyt tehään?
Onko tarinaa meistä joskus lasten,
elämää on toki, mutta mitä vasten?

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Kiitos mestari sanoista noista
monista maan ja taivaan tarinoista
paljon on Sepeteus oppia saanut
laadun on Ari ja Kuikka taannut
Irjan, Seijan ja Kaijan vinkit
on loihtineet laseihin raikkaat drinkit
ensi vuonna juhlia riemuiten jatketaan
ilon viiniä jälleen juomaan ratketaan

Tämän blogin suosituimmat