seppok

Yöjalassa – ensimmäisen kerran

Maalla asuvien saavutettuihin etuihin kuului ainakin viime vuosisadalla mahdollisuus yöjalkareissuihin erityisesti kesäaikaan. Perheiden tytöt ja pojat siirtyivät hyvissä ajoin toukokuussa nukkumaan aittoihin ja tämä asetelma synnytti monta rakkaustarinaa, liittoja ja lapsiakin. Erityisen kiehtovaa minulle oli kuunnella korva tarkkana vanhempien veljien ja naapurin miesten kötistessä yöjalkareissuistaan tai suunnitelmistaan sellaisiin.

Niin tuli eräänä lauantaina mahdollisuus suuren salaisuuden verhoamaan ensimmäiseen yöjalkareissuun. Naapurin Teuvo oli saanut tietoonsa, että lyhyen polkupyörämatkan päässä olevasta talosta oli isäntäväki lähdössä sukuloimaan ja vanhimman tytön hieman vanhempi serkkutyttö oli tulossa kaveriksi vahtimaan pienempiä lapsia.

Muina miehinä suuntasimme polkupyörät päivällä kohden tyttöpää taloa ja kurvasimme näyttävästi pihaan. Ja siellähän niitä oli nurmikolla leikkimässä pieniä ja vähän isompia. Erilaisten juohautuskeskustelujen innostamana sain lopulta tiijustettua, joko tytöt nukkuvat aitassa.  Kaksi vanhinta poistui hetkeksi kauemmaksi ja he tulivat hetken päästä ilmoittamaan, että mahdollisesti tänään siirrytään. Poskiamme alkoi kuumottamaan ja niine hyvinemme hyppäsimme pyörien selkään ja suuntasimme metsätielle pohtimaan seuraavia siirtoja.

Olimme epävarmoja siirtyvätkö tytöt todella aittaan ja näinpä kyyristelimme metsiä myöten noin parinsadan metrin päässä talosta olevan pöllikasan taakse vahtimaan miten asiat etenee. Aika kävi pitkäksi, mutta muutaman tunnin kuluttua odotus palkittiin. Tytöt kantoivat petivaatteita aittaan ja meidän posket kuumenivat uudestaan. Aikaa iltaan oli vielä yllin kyllin ja näinpä päätettiin mennä koteihimme syömään ja vieläpä käydä saunassakin. Olimme pöllikasan takana ollessamme miettineet reitin mitä myöten hiiviskeltäisiin iltahämärissä aitan taakse.

Iltakahdeksan korvilla pyöräilimme hissun kissun taloa kohden ja päätimme jättää pyörät kauemmaksi ja jatkaa matkaa jalkaisin. Tyttöpää talon lähellä oli pienehkö leskirouvan asuttama talo ja hän oli ilmeisesti seurannut touhujamme pitkin päivää ja arvannut tarkoituksemme. Ikkunassa odottamisen aika myös hänelle”palkittiin” ja eteemme asteli tormakka leski. Kulkumme pysäytettiin ja rouva ilmoitti meille ”eeköhän se oesi poejjat parempi männä äitinne vierreen muata”. En muista pystyimmekö vastaamaan mitään mutta käännyimme kiltisti takaisin.

Seuraava metsäkaarroksemme olikin sitten huomattavasti pidempi ja lähestyimme kokonaan eri suunnasta aittaa. Kello lienee ollut iltakymmenen korvilla kun olimme lievästi jo hätääntyneinä punaisen aitan takana. Kumpi koputtaa vai mitä tehdään. No – eipä ehditty koputella kun toinen tytöistä sanoi jo kuuluvasti, että ”tulukkeehan poejjat sissään – ovi on aaki”. Sipaisu tukkaan ja sisälle. Hämärän hyssyssä istuivat neidot sängyn laidalla – (todennäköisesti flanellisissa)  yömekoissaan. Isompaa ja jo meistä hieman varttuneempaa tyttöä alkoi naurattamaan käyttäytymisemme. No – siitä se keskustelu virisi ja hämärässä ei tytöt ehki erottaneet punakoita naamojamme.

Minä jo rohkaistuin pötköttämään leveälle laverille ja olo tuntui – messevältä.  Jonkin ajan päästä köllöttelimme kaikki neljä sulassa sovussa vieretysten peittojen alla. Tässä vaiheessa emme kumpikaan tienneet Teuvon kanssa, miten edetä – eikä siitä voinut edes keskustella. Juttelimme niitä näitä ja siinä toinen tytöistä vaipui jo unten maille. Ja niin siinä kävi, että ennen kuin puoliyö oli käsillä, aloimme tehdä lähtöä kotikulmille kenenkään estelemättä. Ehkä tällä reissulla pusut vaihdettiin, siitäkään en ole niin varma. Mutta yöjalkareissuksi se Teuvon kanssa luokiteltiin ja vieläpä asteikossa korkealle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Varhaismurrosiässä tuli todellakin nukuttua kesällä maalla serkkujen kanssa milloin missäkin leikkimökissä, saunan vintillä tai majassa eikä sitä yötä tietenkään tuhlattu nukkumiseen kuin varhaisten aamutuntien osalta.

Me pojat nukuimme omassa "kortteerissamme" ja tiesimme missä leikkimökissä tytöt nukkuivat. Jossain vaiheessa oli tapana hiippailla kuuntelemaan korva ulkoseinää vasten mitä siellä keskusteltiin valoisassa kesäyössä. Kun tämä alkoi kyllästyttää viihdytettiin itseämme rakentamalla pirunviulu kiinnittämällä lanka leikkimökin seinään ja pingottamalla se pitkälle metsään. Kun sitä hartsin palalla viilteli, niin mökin sisällä alkoi pirunviulu soida. Myös muunlaisia kummitusprojekteja toteutettiin. Vain mielikuvitus oli rajana.

Tietysti oma viehättävyytensä oli myös salaiset yöretket uimarannalle ja muut vastaavat päähänpistot, joista ei vanhemmille hiiskuttu. Ihmettelivät vain kuinka näytimme aamiaispöydässä niin väsyneiltä.

Mutta silloin ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Vain tikkataulu, puukko ja itse valmistettu jousipyssy viihdykkeenä. Kuulen vieläkin kehrääjälinnun kujertavan valkean yön lepikossa.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Juha,
olen huomannut, että kun rupesin näitä muisteluja laittamaan "paperille" (oliko se pari kuukautta sitten) niin niitä kehno vieköön, alkaa elämään uudelleen. Pakko on välillä kaataa lasi viiniä. Ja tuntuu siltä, että toisen tai kolmannen lasin jälkeen taas on uusi muisto jonossa.

Tämän blogin suosituimmat