seppok

Kun Ufo mellasti Kopravaarassa

 

Oli puolipilvinen viikko kun kylällä alkoi liikkua tiedonmuruja taivaalla aika-ajoin näkyvästä lentävää lautasta muistuttavasta ilmiöstä. Oli meneillään aika siinä 60-luvun kahta puolen, jolloin tekokuut olivat vallanneet palstatilaa ja radioaikaa tiedotusvälineistä.  Pimeinä ja kuulaina iltoina mentiin ulos tihrustamaan näkyisikö Sputnikkia avaruudessa. Ja kyllähän ilo ja ihmetys olivat suuri kun etenevä valopiste saatiin näkökenttään. Kaikki vanhemmasta väestä eivät tästä uudesta avaruushöpinästä välittäneet vaan ennustivat että ”tuosta ei hyvä seorroo kun männään sorkkimaan taevasta”. Kertomukset ufoista lisääntyivät meidän pikkupoikien riemuksi samoihin aikoihin.

Mutta tuona kohtalokkaana viikkona havainnot valoilmiöstä Kopravaaran taivaalla kiihtyivät ja yhä useampi silmäpari kertoi nähneensä oudon valkoisen paikallaan pysyvän lentävä esineen, joka aika ajoin katosi näkyvistä. No – meillä pojilla ajatukset karkasivat jo varustautumisen puolelle mitä tehdään jos lentävä lautanen laskeutuu pihamaalle. Ovatko oliot isoja vai pieniä ja ”tullooko heti piälle”. Jousi ja jännepyssyt pitäisi ainakin olla lähettyvillä – niin ja naulakärkisiä nuolia, joita muuten ei ollut lupa ammuskella. Silti varustautuminen tuntui aika toivottomalta ja itse ainakin katsoin viisaampana pysytellä lähempänä sisätiloja ja jättää pidemmät metsäreissut väliin.

Sitten tuli päivä jolloin tähystelin pihamaalta vaaramaiseman suuntaan ja kas kehnoa. Kun pilvet rakoilivat, varsin iso valkoinen esine vilahteli meiltä kilometrin – parin päässä taivaalta. Pelko alkoi hiipiä puseroon, mutta onneksi tulivat pilvimassat ja hävittivät ilmiön näkyvistä. Kerroin äidille havainnosta, joka heti kiinnostui tapittamaan taivasta minun viereeni. Ja ilmaantuihan se taas näkyviin. Äiti ei jostain syystä kauheasti hätkähtänyt; totesi vain että ”mikä lie?” ja meni jatkamaan töitään. Minulla ajatukset karkailivat myös positiiviselle puolelle. Tiedä mitä tuliaisia vierailla voisi olla.

Iltariivanteella alkoi selkiintyä ja minä poikkesin katsomaan, vieläkö Ufo mellastaa taivaalla. Ja mellastihan se. Oli laskeutunut muutaman sadan metrin päähän Kolin suunnassa olevan metsikön yläpuolelle. Ja lähestyi selvästi meidän tiluksia kohti. Mutta se oli vaihtanut olotilaansa lautasesta pallon muotoiseksi. Minkäänlaista ääntä ei Ufon suunnasta kuulunut. Ei siitä tullut savua, eikä näyttänyt olevan ikkunoita eikä ovea. Sitten näytti taas pysähtyvän. Kävin hakemassa tuvasta vanhempaa väkeä tukijoukoiksi mutta eivätpä he juuri hätkähtäneet. ”Mikä täätisen ilimapallo liennöö?”. Olin hieman näreissäni kun havaintoani ei noteerattu sen suuremmalla pelolla tai riemulla. Minulla unentulo kesti siinä iltana pidempään ja ajatukset kehittelivät omia teorioitaan, mikä oli edessä. Välillä tuntui, että ikkunan takana vilahti joku ja taisipa lattialtakin kuulua hissutusta.

Aamulla kun äiti tuli lypsytouhuista hän kertoi lentävän lautasen ilmiön ratkenneen. Navetan takana olevan vanhan kaivon vieressä olevaan puuhun oli ilmaantunut valkoisia riekaleita. Tormasin katsomaan ja siellähän niitä oli; useamman metrin alalla kuin lakana olisi revitty puuhun. Se oli valkoinen iso säähavaintopallo, joka oli lähes viikon kummitellut Kopravaaran taivaalla ja laskeutunut sitten pilvien lomassa ja törmännyt yksinäiseen puuhun huonoin seurauksin. Ne riekaleet olivat kaivopuussa ainakin vuoden verran, koska muutamissa vanhoissa valokuvissa siihen suuntaan niitä on havaittavissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Tekokuiden tiirailu oli normaalia 1950-luvun lopulla. Aikataulut ja tulosuunnat oli painettu oikein sanomalehteen. Sittemmin niitä alkoi tippua romuna alas, ja minäkin onnistuin 1960-luvun puolella kerran aamutuimaan töihin mennessäni näkemään yhden tosi pitkähäntäisen ja monivärisen ilmiön. Jopa kirkas kärki näkyi selvästi.

Niihin aikoihin alkoi myös aktiivinen ufoaika. Muistan, kuinka joku kertoi ufon laskeutuneen pihalleen ja sulattaneen lumenkin siltä kohtaa. Kuinka ollakaan, jutun tultua julkisuuteen tutkijat kävivät ottamassa näytteitä ja selvittivät lumessa olleen sangen tavallista tiskivettä.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Niitähän alkoi ilmaantua oikein ufotutkijoita. Onkohan kukaan väitellyt tohtoriksi ko. aiheesta? Niin ja hittikapaleita alkoi tulla sekä lapsille että aukuisille.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Tämä tuli aihepiiristä ensimmäiseksi mieleen.
https://www.youtube.com/watch?v=Ft2aScF3M04

Seuraavaksi tämä.
https://www.youtube.com/watch?v=wKL1oPdz5WI

Olihan niitä sitten Saukki ja pikkuoravat ja niin edelleen.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #3
Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mitäs ihmeellistä niissä tekokuissa, olen minäkin nähnyt Sputnikin taivaalla:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Meillä sanottiin sputnikiksi sellaista pellistä tehtyä vaihtopäätä heinäseipäälle, eli tervä pellistä tehty kärki laitettiin heinäseipääseen niin ei tarvinnut aina terottaa seivästä. Sputnikkia siirrettiin sitten sitä mukaan eteenpäin kuin seipäitä valmistui.

Joten minäkin olen sputnikin nähnyt ja sen oikeankin taivaalla muutamia kertoja. Sitten tuli valosaaste ja vei tähdet, mutta täällä korvessa taas näkyy revontulet ja tähdet.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kopra on kookospalmun hedelmän eli kookospähkinän kuivattua siemenvalkuaista. Sen nimi juontuu malajalamin kielen sanasta koppara, josta sana copra on jalostettu alun perin portugalin kieleen.

Sanaa copra on käytetty ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 1584.

Koprasta tuotetaan kookosöljyä jauhamalla sitä ja keittämällä vedessä.

Onko Kopravaara merkki siitä, että Juuassa ei taatelintallaajista oikein välitetä?

Kopra eli ropponen voi myös tarkoittaa nyrkkiä tai kättä.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Tässä Kopravaaran tapauksessa kourasta lienee kysymys. Vaarat levittäytyvät kämmenosan ympärille. Mutta hyvä tuo toinen merkitys. Täytyy laittaa muistiin niin pääsee joskus paikalliset yllättämään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tiesin tuon, mutta en malttanut olla virittelemätä mitään.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #7
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Onnittelut Sepolle kirjasta. Kerrot siitä varmaan tarkemmin joskus?

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Kiitos. Torstaina olisi tarkoitus virallisesti laittaa tietoa. Huomenna on pari lehdistötilaisuutta.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Minun isäni puolen tädit olivat kohtuullisen varmoja erilaisten henkimaailman olentojen olemassa olosta. Heiltä kuulin monta yliluonnollista tarinaa.
Tämän linkin takana kolme niistä:
http://xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/Pappilan%20k...

Ps. Nimenmuutos myöhemmin Anttila > Korpi-Anttila

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Olipa tarkkaan ja hyvin tehty muistelo. Niin - ja eipä tuota tohdi väittää vastaan.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Hjärttinen sinnekö minä sen parkkeerasin sen ufon sitten
Meinaan kun olen monta vuotta ollut lentämässä takaisin alfa centauriin
Oli vaan niin kovat juhlat kun maan naisia metsästin
Että täysin unohdin mihin aluksen jätin

Niin ja onnittelut valmistuneesta kirjasta myös minulta

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Paikallislehti Hervannan Sanomat julkaisi kirjoituksen, jonka mukaan talon asukas sai jotain haitallista säteilyä seinistä ja pistorasioista. Seuraavassa lehdessä kommenttina oli "Olet varmaan kokenut yliluonnollisen ilmiön". Poliisille ja psykiatrisille osastoille tuollaiset väitteet aika tuttuja.

Ufoihin uskovaisen perusselityksiä taitaa olla "täytyyhän niitä olla kun niitä on miljoonat nähneet". Nämä ns. ufotutkijat eli organisoidusti "havainto"tarinoita talteen keräävät myöntävät itsekin, että 95 % tarinoista voidaan selittää luonnollisesti pienellä vaivalla. Sitten on se 5 %, mutta mistä johtuu se ihmisen mentaliteetti todeta asia jolle ei löydy selitystä jonkinlaisen yliluonnollisen olion aktiviteeteiksi.

Edesmenneen ufogurun Rauni-Leena Luukasen tarinointi (päivittäinen mystinen laitteiden rikkoutuminen tms.) kuulosti samanlaiselta kuin erään entisen kollegani joka sittemmin kai jäi työkyvyttömäksi.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kiitos taas ja minun äiti oli kauhean kiinostunu ufoista ja sputnikeista ja aina meile läpeile näytti taihvaalta tähtiä ja tekokuita ja jos mitä. Äitiä oli ihana kuunnella, itte juttuja en näin yhtäkkiä muista yhtään.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Samo juttu oman äidin kanssa. Jäi jopa talteen haastattelu missä hän innostuneesti kertoo havainneensa ensimmäisenä sputnikin.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

<#23/ST:

Minua on aika ajoin askarruttanut, miksi neuvostoliittolaiset nimesivät satelliittinsa sputnikiksi (matkatoveri).

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #31

Katopas; en tiennytkään tuota suomennosta. Olin muuten 1969 luokkaretkellä Leningradissa. Koko remppajengi asuttiinn silloin varsin uudessa Sputnik hotellissa. Purukumit ja sukkahousut tekiväyt kauppansa. Oltiin lähes viikko rikkaita.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #32

Mulla on karsee muisto Leningradista ja sukkahousuista: annoin yöllä yhdet portieerille kun tuli avaamaan oven, ja kutsui niistä päivystyshuoneeseensa jakamaan eväitään ja tarjosi vodkaa. Ystävättäreni ei sitä vodkaa juonut, ja itselleni välähti vasta hotellihuoneessa että siinä paukussahan oli kraanavettä ja voin saada salmonellan.

Joku miehen työkaveri oli kertonut että salmonellan välttämiseen auttaa raaka vodka, ja eikun kaivamaan tuliaispullo kapsäkistä ja kulauttelin sitä mielestäni tarpeeksi. Aamulla soi sitten päässä iloiset kuparisepät, mutta onneksi se yöportieeri toi vielä aulaan tuolin alleni kun oli lähtöpäivä ja odoteltiin bussia.

PS. Yöportieerin eväänä oli muuten paistettu kana, pöytäliinaksi levitti Pravdan, tai jonkun muun sanomalehden. Oli se huomaavaista tarjoilua.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #33

Miksi siihen paukkuun vettä piti lisätä? Kun olin Venäjällä töissä muutama keravalainen nuorimies keitti hernekeitonkin russian wateriin, kun pelkäsivät pöpöjä. Oli kuulemma kiva riistan maku:D

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #34

En minä vaan tiedä, ehkä koska olen nainen?

Muistuu nääs mieleen nuoruuden ajoilta Italianmatka, jolla kävin kysymässä hotellin lähialkoholimyymälästä, jossa oli samalla baaritiskikin, jotain alkoholituliaista siipalle. Suosittelivat grappaa, josta en silloin ollut kuullutkaan, ja sanoin että haluaisin maistaa.

No sitä kaadettiin pieneen lasiin, mutta kun huomasin ukkojen odottavat ilmeet niin osasin varautua: kulautin sen ja sanoin että hyvää, otan tätä :))

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #31

Seuralainen, eli sputnik.

Jos ei sinulla ole sputnikkia Vappuna ei ole sputnikkia koko kesänä.

Hyvää Vappua!

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #36

Ari tarkoittanee sitä seipään kärkeä?

Tämän blogin suosituimmat