seppok

Kohden 60 lukua

Elän vuotta 59. Kansakoulun toinen luokka on ohitse. Kahdeksan vuotiaana olo tuntuu jo varsin miehevältä. Isä tuli savotoilta vapuksi ja menee takaisin vasta syksyllä. Ei minusta ole vielä avuksi. Kunhan katselen kevättöitten edistymistä. Isä on kylvänyt läheiseen peltoon ja nyt hevosen perässä on risukarhi, jonka päälle on nostettu muutama iso kivi. Isä vastailee mielissään kysymyksiini. ”Piikkijen pittää painnuu syvvään, että suahhaan mua kuohkkeeksi ja vilja itämmään”. No enhän minä sitä ymmärrä. Nyökyttelen ja juoksen omiin hommiini. Leikkeihin.

Juhannusaatto on meneillään saunoineen. Vanhemmat veljet ovat ostaneet savottatienesteillään polkupyörät ja tekevät lähtöä Kolille. Tanssimaan. Haikeana ja ylpeänä seuraan kun valkoiset paidat etenevät niityllä lähintä vaaraa ja metsätietä kohden. Pojat nostavat välillä pyörät ojien ylitse. Seuraan kahta etenevää hahmoa kunnes ne katoavat rinteessä olevaan metsikköön. Taitaa minua kylmä sima odottaa tuvassa. Juhannuskoivut ovat terhakkana kuluneitten portaitten kahta puolen. Isä on tuonut tuomen kukkia ison sylillisen, jotka on jaettu osa tupaan ja osa aittoihin.

Heinäntekoaikaan pääsen kapulapojaksi. Tehtäväni on huolehtia, että seivästäjillä on aina kapuloita riittävästi. Niitä on varastoitu ladon nurkkiin ja seiväskasojen alle. Muutaman päivän se on ihan mukavaa, mutta sitten alkaa tympäistä. Uimaankin olen oppinut polkupyörän sisuskumin ja veljen opettamana. Mutta ei kukaan kehota että ”määppä sinä Seppo välillä uimmaan”. Ei vaikka yritän juohauttaa.

Minulla on neljä pikkusiskoa, jotka välillä on ihan mukavia mutta enimmäkseen haitaksi. Heitä pitää vahtia milloin mihinkin aikaan. Vanhimmat heistä ovat kaksoset ja heistä Riitassa on synnynnäinen sydänvika. Huomaan, että äiti on välillä kovasti huolissaan. Kun lähdemme ulos pidemmälle äiti muistuttaa, että ei saa mennä liian kovaa. Jos Riittaa ahdistaa, pitää pysähtyä. Saimme luvan lähteä ylös mäelle, jossa on osa meidän pelloista. Naapurin Teuvo on mukana. Riittaa alkaa ahdistaa puolessa välissä rinnettä ja otamme Riitan vuoronperään reppuselkään. Naureskelee mielissään siinä niskan takana. Äiti on iloinen kun kuulee asiasta myöhemmin ja palkitsee minut ja Teuvon pullapaloilla. Teuvo on äidin kummipoika.

Syksyllä alkaa minulle alakoulun viimeinen eli kolmas luokka. Odotan jo kovasti yläluokkaan pääsyä. Siellä on mielestäni aivan toisenlainen meininki. Miesopettaja Erkki, joka on kova urheilemaan. Joulujuhlat on tulossa ja minua pyydetään tiernapoikiin tähtipojaksi. Jännittää. Eihän siinä ole kuin yhden laulun aloitus ”tähti se kulkevi itäisellä maalla” ja sitten lopuksi kun muut pyytää paria lanttia minä pyydän ”ja tähteemme kynttilän pätkää”. Se pitää ohjeitten mukaan sanoa kovalla äänellä ja minähän sanon. Hymyileviä naamoja. Äiti kehuu esitystä.

Riitta on joutunut kuumeen takia sairaalaan. Matti-veli on ammattikoulussa sähköasentajalinjalla ja tulossa isän tapaan Jouluksi kotiin. Aaton aattona naapurin Antti Sallinen tuo viestin, että Riitta on menehtynyt. Vuosikymmen päättyy surun ilmapiiriin. En muista lainkaan joulun pyhiä enkä uutta vuotta. Hautajaiset muistan tammikuussa. Jokin muuttuu. Rakas läheinen omassa perheessä voi kuolla. 60-luku alkaa surullisesti. Isän on kuitenkin palattava hautajaisten jälkeen savottaan Pielisen taakse, missä 10 vuotta minua vanhempi Jaakko-veli odottaa hevosen kanssa. Hän ei päässyt hautajaisiin.

Tulee keväthankiaiset, pääsiäinen ja vappu. Isä tulee taas koko kesäksi kotiin. Pikkusiskot ovat innoissaan kun ensimmäiset kukat nousevat ja ilma on lämmin. Nauru alkaa taas rilahdella sisällä ja ulkona. Minä olen yhdeksän vuotta. Isä on luvannut, että saan viedä hevosen ratsastamalla hakaan. Naapurien poikien kanssa saamme tehdä jo pitkiä retkiä. Käydä kauempana ongella ja milloin missäkin. Matti-veli on asentamassa sähköjä näytetyönä kotiimme. Radio on ehkä tulossa. Isä puhuu uudesta navetasta ja raivaa koko ajan lisää suoniittyä. Täytän ensi vuonna kymmenen. Olen seurannut kolmea veljeäni tarkasti. Tiedän mitä on tulossa. Mutta kaukana se on. Lapsuutta on vielä paljon jäljellä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Runsas vuosi sitten iskenyt kipinä kirjoittaa lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista ei ota laantuakseen. Tarkoitus on taas laittaa tarinat kansien väliin ja tällä kertaa varustettuna valokuvin, joita on löytynyt ison sisarusparven albumeista kymmeniä - kohdistuen juuri tuonne 60-luvun alkuun. Ylläoleva teksti on ns. johdanto ja sillä alkaa noin 50 muistelun sarja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen etsimästä päästyäni etsinyt muistikuvia, joita minulla voisi olla 50-luvulta, mutta en ole ainuttakaan sellaista voinut itselleni dokumentoida. Aikaisin varma muistikuva on kesältä 1960, kun Kanadan täti tuli käymään kylässä. 60-luvun muistankin sitten alusta loppuun.

Yksi merkittävimpiä muistikuvia kansakoulun ensimmäisen lukuvuoden myöhäissyksyltä oli se kun koulun pihalla oli aamulla vedetty lippu puolitankoon. Huhu kiersi koululle saapuvien lapsien keskuudessa, että Ameriikan presidentti on murhattu.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Minulle on ollut paljon apua, kun on 5 vanhempaa sisarusta. Aivan tuonne kolmivuotiaaksi saakka on muutama muistikuva auennut juohauttelemalla. Mutta kyllä tässä sellainen taika on - mitä enemmän kaivaa sitä enemmän löytyy. Ja erityisesti fb:n puolella muutamissa ryhmissä on paljon 50-60 luvun muistelijoita valokuvineen, että niistä on tosi paljon apua. Tietysti pitää olla itsellä motivaatio kaivella menneitä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taitaapa olla ikäeroa Sepon ja Juhan välissä noin kuusi vuotta, joten ei se Juhan muisti oikein 50- luvulle yllä. No oikeasti en tiedä teidän syntymäaikoja, mutta luetun perusteella.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #4

65 on tulossa mittariin. Joten kyllä sitä 50-lukua varsin hyvin muistaa ja 60-luvullahan alkoi mm kiljun teko ja yöjalassa käynti (yrittäminen heikoin tuloksin).

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Minä olen Juhan kanssa suunilleen samoilla vuosilla, korkeintaan vuosi välissä, mutta Sepon kanssa hyvinkin viisi, sillä minulle tullee 60 tänä kesänä, jos luoja suo.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sisaruksista saa Seppo itselleen kalenterin, minäkin muistan 50-luvun niin, että kaikki muistot jossa veli ei vielä ole mukana on 50-lukua. Muistini ulottuu muutamia juttuja noin 2 vuotiaana muistellen. Sen muistan aivan, kuin eilisen, kun isä rakensi minulle 3 vuotislahjaksi kottikärryjä. Ne sitten hajosi kun olin kahdeksan ja laitoimme kuormaan liikaa painoa. Vanhin muisto jonka muistan on 1,5 vuoden ikäisenä, kun sahasin itse omin avuin noin sentin vahvan koivun latvan poikki, kun isä oli laittanut sen valmiiksi sahapukille ja antoi sahan kouraan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllä minäkin muistan tiettyjä tilanteita, jotka todennäköisesti ovat olleet 50-luvulla, mutta en pysty niitä varmuudella dokumentoimaan. Muistikuvia siitä kuinka istun äitini sylissä ja hän syöttää puuroa aamulla y.m. Kaikki selkeästi aikaan nivotut muistot ovat kuitenkin osoittautuneet 60-luvun alkuun. Esimerkiksi isän isää en muista henkilönä, hän kuoli vuonna 1959. Mutta jonkinlainen muistijälki on siitä, kun olen "mamilassa" avaamassa olohuoneen ovea ja joku sanoo, että "älä mene sinne, vaari nukkuu". En pidä tuota kuitenkaan varmana "dokumenttina", koska voin muistaa väärin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Niinpä, jos sinulle olisi tullut veli tai sisko vuonna 1960, niin varmasti helpottaisi kohdentamista ajankohta kohdalleen.

Minulle helpottaa muistaa kuusikymmentä luku kun olin joka vuosi eri koulussa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset