seppok

Saksalainen puuro

Palasin viikonmittaiselta saksanturneelta. Matka onnistui 90 %:sti. Ettäkö mihinkä se kymmenen rosenttia katosi. No – minäpä selvitän. Isä- Otto aikanaan anto matkaevääksi ohjeen ”Elä myöhästy ruokapöövvästä ja syö aennaa kun tarjottaan”. Enkä oo myöhästynnä ja aennaa ee oo tarjottu. Olin menomatkalla Helsingissä pari yötä siskon ja lankomiehen luona. Mikä voes olla mukavempoo kun herätä ennen aamupissillä käyntiä puurokattilan kolinaan. Oikein. Ei kerralla mikkään. Marjoja latjasin puuron päälle niin, että viellää ilettää.

No – siellähän minä sitten kellotin Reininlaaksossa pienen hotellin sängyssä ja heräsin ensimmäiseen aamuun. Kuuma päivä oli tulossa. Aamiainen alkaisi vartin päästä ja minä vielä kelteisilläni. Ja niinhän siinä kävi. Kaksi saksalaispariskuntaa oli ehättänyt ennen minua pyörimään piiriä puhvetttipöyvvän ympärille. Ettäkö harmitti. Elekkeepä mittää. Ryyppäsin ison lasin tuoremehua ja kampasin tukan. ”Mae töörn” – sannoo pritti. Ahah – iso lasikantinen kasari osuu silmään. Hyvä ettei ääninaurut karkaa. Täällä on oikean kokoinen puurokulho.  Pettymys on melekonen kun nostan kannen. Munakokkellii täännä. Kierrän isoa pöytää ja silmittelen. Muroja ja kornleiksijä kyllä riittää. Sekä juustoja ja sämpylöetä. Ja entäpä marmelaatit ja hillot. Pisovvaa. Ee löövvy puurroo ee. Vaekka mitä tekisi. Puran harmistukseni lataamalla kinkkua ja makkaroita oikein uhalla munakokkelin särvelle.

Neljän puurottoman uamun jälkeen vaihdan maisemaa Mooseliin.  Viinitilallisen pitämä majatalo viinikellarin ja maistelupaikan vieressä. Eevätköhän tiällä osanne puuron tehä – riemuitsen. Nyt suapi vieläpä istuu herroksi valammiiseen uamupööttään. Mutta - eepä oo koverroo laatasta tarosalla. Iso ja pienempi lituska vaen. Siitä jo tiijjän, että voesilimäpuuro jiäpi huavveeksi. Ja jäe.

Vielä tuli pieni toivonkipinä viimeisenä iltana. Siinä touhusin kirjastohuonneessa omiani ennen nukkuummaan männöö. Punaposkinen emäntä koputtelloo kamannaan. Olisiko kehno ymmärtännä puurohätäni ja iltapuurolle kuhttuu. Naureskelee ja kyssyy maestusiko Herr Turuselle lasillinen viinnii terassilla. Isän antaman ohjjeen mukkaan – kyllä maesttuu. Siinä vierähti emännän kansa töristessä seorraava tunti ja pullollinen kellertävvöö vaehto majapaekkoo. Jooti juuvva. Näätti olevan apleessee vuuvelta 95. Mutta ee ollu eelleen lähtöuamunakkaa puurroo. Jotta nyt tiijättä minkä taatta jäe kymmenen rosenttii uupummaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No voi surkeus, otatko ensi kerralla puuroryynit mukaan?

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Ensi kerralla syön etukäteen tuplana viikon verran. Nyt joutuu ottamaan jälkikäteen. Mutta kyllä Mosel miljöö vei osan sielua mukanaan..

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Saattaahan se auttaa että kyllästää itsensä etukäteen puurolla, ja mikä ettei jälkeenkin päin.

Siellä onkin vehreät ja kauniit maisemat, on tullut kuljettua junalla ja autolla. Reinin varrella on linnoja, vaan yhdessäkään ei vielä ole tullut käytyä.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Se on vissiin vähä niin,että saksalainen aamiaiskulttuuri ei suosi puuroja,ei ainakaan ravintoloissa..miten kotioloissa sitte en tiedä.Kotioloissakin saatta olla eroa siinä,että ollaanko maaseudulla vaiko kaupungissa.Englantilaisillahan se puuro on kuvassa mukana ja muutenkin aamiainen on tuhdimpi.Sieltäkö meidän puurosysteemi sitten mahtaa olla peräisin..kokonaan oman blogin vois tehdä vaikkapa tällasisita aamiais asioistakin..meillä ja muualla.Tyä jotka ootte reissannu maailmalla enemmänkin..teillä vois olla mielenkiintosiakin juttuja..nääs.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Eivät taida Saksassa syödä, sillä kun hain netistä saksaksi ohjetta niin tuli vauvanpuuroja, jotta pikkulasten ruokaa tuntuisi olevan.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Hannulta hyvä ehdotus. Alkuunhan voisi pysyä vaikka Euroopan sisällä. Ruotsissa olen kyllä puuroa saanut. Sinällään saksalainen aamiainen on tosi runsas ja Sekt (kuohuviini) sammio ei ole lainkaan harvinaisuus aamiaispöydässä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Joo... mie ko en ennää mielelläin ota suomalaiseskaa hotellis puuroo aamupalaks. Ne ko o nii suolasii puuroloi jot miu makkuu se ei oikei käy. Koton ko mie tie puuroo ni mie en paa yhtää suolaa.

Ja sithä sitä tietää ulkomail olleesa ko kaik ei oo niiko koton. Yheksäkymment rosenttii o miust iha mahottoma hyvi onnistunt reissu.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Nykykatsannossahan toi puuro on muotoutunnu lähinnä aamupala-ja lasten ruoaksi..vaan eihän meiän tarvi kauheen kauas ajassa mennä,kun puuro oli perusruokaa,ainakin köyhän kansan keskuuessa..puuro,ruisleipä ja suolakala..silakka tai joku muu..lahna tai särkikin.Mikä on meillä nimenomaan aamiaispuuron historia ja yleisemmän käytön alkamisajankohta,ei selvinny vaikka tältä koneeltakin kyselin..saattaisko tää olla jopa meidän oman aikamme asia..ravintoloisa ja hotelleissa ainakin käytäntö on suht uusi,kuten mainittujen paikkojen ylettömänkin laaja tarjonta,josta saamme kiittää lähinnä amerikkalaisia ja heidän breakfast and brunch systeemeitä.
Puurokulttuuri pohjoismaissa on suurinpiirtein samanlainen.Kone kertoi senkin,että britteinsaarten puuronsyönti saattaa olla täältä pohjolasta sinne päin eikä suinkaan päinvastoin.Viikingithän huseerasi sielläpäin,joskus muonoin ja heillä tiedetään olleen puurotekotaito muun ruokakulttuurinsa ohessa.Kaurapuuron etenkin sanotaan olevan suosittu skotlannissa ja irlannissa..mitä niitä nyt sitten olikaan,muita maita näitten lisäksi.Marjojen laittaminen puuron sekaan ois jo niiltä ajoilta,kun sokeriakaan ei vielä ollut.Englantilaisen näihin päiviin asti säilynyt tukevuus on lienee maaseutulähtöistä..toki muuallakin,mutta se ei,enää yhtä selkeesti näy.Maalla,kun lähdettiin töihin piti jaksaa ei siinä kahvilla ja tupakalla selvitty..eikä ranskassakaan pelkällä croissantilla,hillolla ja kahvilla..tuhti piti olla,että jaksoi.Näinhän se ollu meilläkin..jotain muistumia on jäljellä vielä itsellänikin.