seppok

Kuuba elää menneisyydestään

  • Havannan jenkkirautoja
    Havannan jenkkirautoja
  • Kuuban syntysijoilla. Vinales.
    Kuuban syntysijoilla. Vinales.
  • Sikarin lehtien kuivaus
    Sikarin lehtien kuivaus
  • Sikarin "synnytys"
    Sikarin "synnytys"
  • Sikari valmiina. Käsityön taidonnäyte.
    Sikari valmiina. Käsityön taidonnäyte.
  • Hotelli Ambos Mundos. Ernest Hemingwayn vakiohuone nro 511
    Hotelli Ambos Mundos. Ernest Hemingwayn vakiohuone nro 511
  • Hemingwayn tuotantoa. Hyllyssä suomeksi "Vanhus ja Meri".
    Hemingwayn tuotantoa. Hyllyssä suomeksi "Vanhus ja Meri".
  • Hemingwayn kapakka nro 1. Floridita.
    Hemingwayn kapakka nro 1. Floridita.
  • Hemingwayn kapakka nro 2. La Bodeguita del Medio
    Hemingwayn kapakka nro 2. La Bodeguita del Medio
  • Mojito. Oma suosikki. Vai oliko se vai se vai se...
    Mojito. Oma suosikki. Vai oliko se vai se vai se...

Olimme (6 uteliasta) kymmenisen päivää Kuubassa. Kuubassa on ”helppo” siirtyä 50-60 luvuille. Se on nimittäin läsnä lähes kaikkialla. Vallankumousta edeltäneet seikat. Satoja arkkitehtuurisesti hienoja rakennuksia – mutta suurelle osalle ei ole tehty mitään. Iso määrä asumiskelvottomia. Osaaminen taisi karata ulkomaille samalla kun Fidel takavarikoi yritykset ja omaisuuden valtiolle. Saneerausvelkaa on valtavasti. Lainansaanti onkin sitten kiven takana kriisistä toiseen rypevässä Kuubassa. Mutta onpa tuhansia vanhoja ”Amerikan rautoja”, jotka liikkuvat ja joita on pidetty kunnossa. Mikä milläkin moottorilla ja osilla varustettuna. Havanna on autojen ylläpidon ja varustelun ”mekka”. Viisikymmentäluvun nostalgiasta innostuneet turistit rahoittavat varustelun. Muutamalla kympillä (euroja vastaavilla vaihtopesoilla) saa kierroksen ja tukat hulmuamaan. Synnyinpitäjässäni Juuassa oli useita jenkkitakseja 60-luvulla. Nyt törmäsin samanlaisiin. Ja niihin, joitten kuvia sai purukumipakkauksissa ja kahvikorteissa.

Kuuban syntysijoilla Viñalesissa ei traktorien melu häirinnyt liikkumista. Pelloilla vetivät härkävaljakot ja hevoset maanmuokkausvälineitä. Niille seuduille rantautuivat ulkomaan elävät ensin, espanjalaisten johdolla. Toivat bakteereita ja sellaisia tauteja, joita paikallinen intiaaniväestö ei kestänyt. Alueella ovat Kuuban maineikkaimmat sikariviljelmät ja tehtaat. Nyt on tullut sekin prosessi opiskeltua pikakurssilla. Valtio omistaa tuotannosta 90% ja hoitaa kaupan. Viljelijä saa myydä suoraan 10%, mutta senkin valtion määräämällä hinnalla. Eivät tule pesot helpolla. Ei todellakaan.

Yksi etukäteen valittu kohde itselläni oli käydä ja kävellä Ernest Hemingwayn jalanjäljillä. Hemingway kirjoitti merkittävimmät kirjansa Kuubassa. Hemingway sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon (omien sanojensa mukaan Kuuban ansiosta). Valitettavasti erittäin ankara Tornado iski Havannan reunaan iltana, jonka jälkeisenä päivänä oli tarkoitus käydä Hemingwayn kotimuseossa. Tiet olivat poikki ja se matka tyrehtyi. Itsekin jouduimme syömään kynttilän valossa. Kun myräkkä alkoi, sähköjärjestelmät menivät poikki. Oli muuten vaativa 500 metriä syöntipaikasta kynsilleen ennen puolta yötä pimeään hotelliin. Kiitos kännyköiden taskulamppujen, se onnistui. No - sateenvarjo meni päreiksi.

Hemingwayn ympyrä Havannassa oli varsin pieni (vajaa kilometri) ja siihen mahtui Ambos Mundos Hotelli, jossa hänellä oli huone kirjoittamista varten. Se kuuluisa huone nro 511, jonka oveen kuvassa olen koputtamassa. Näköala korkealla olevasta huoneesta oli huikaiseva. Ikkunan edessä Ernestin kirjoituspöytä ja kirjoituskone. Pöytä oli nostettavaa mallia. Hemingway kirjoitti sekä istualtaan, että seisoaltaan. Seisaaltaan hän näki inspiroivan näkymän ja poukamassa oman ”Pilar” veneensä, jonka pienoismalli näkyy kirjahyllyn päällä. Ilahduin kovasti, kun hyllyssä oli Otavan suomeksi julkaisema ”Vanhus ja Meri”. Sitä luettiin ainakin Juuan kouluissa 60-luvulla. Asiansa osaava esittelijä vastasi jokaiseen kysymykseen, jonka tohti esittää.

Hemingway teki kuta kuinkin joka päivä kapakkakierroksen. Floridita (kuva), jossa hän nautti muutaman Daiquirin. Toinen paikka, josta myös kuva - La Bodeguita del Medio oli kapakki, jossa Hemingwayn mielestä tarjottiin maailman parhaat Mojitot. Molemmat olivat aukiolonsa ajan tupaten täynnä turisteja. Hemingwayn tarina työllistää kapakoitten, hotellin, kotimuseon ja taksien ”kautta” useampia satoja ihmisiä. Masennuksesta ja alkoholismista kärsivälle Hemingwaylle Havanna oli varmastikin hyvä ympäristö. Suotuisa ilmasto, iloista musiikkia ja kauniita leidejä. Rommi ei taatusti loppunut.

Vanha Havanna tuli koluttua varsin tarkkaan. Jotain mahdottoman mystistä ja kiehtovaa alueella on. Jos ei pidä karibialaisista rytmeistä ja lähes jokaiseen kapakkaan ilmaantuvista soittoniekoista, alueelta kannattaa pysyä poissa. Maalaustaidetta, käsitöitä plus kaikenmoista rihkamaa tarjolla kävelykatujen pienissä liikkeissä ja isossa markkinahallissa. Ja täytyy rehellisesti myöntää. Rommi erilaisine variaatioineen sai minusta vankkumattoman ihailijan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Mielenkiintoinen tai sanoisinko peräti jännittävä on Kuuban lähitulevaisuus. Omistamisen oikeus ja aito yrittäminen etenee hitaasti, kun ei ole pääomia. Ennen Castroa Karibian alueen veturi; ei ole saanut mitään merkittävää uutta elinkeinoelämän ja kansainvälisen kaupan näkökulmasta. Eikä edes oman maatalouden. Toki terveyden huolto ja koulutus ovat ns. ilmaisia, mutta pienillä tuloilla on kyllä isoja vaikeuksia selvitä. Venezuelan tilanteen ratkaisu merkitsee paljon. Kansalaiset ovat kuitenkin "iloperäisiä" ja palvelu pelaa varsin hyvin. Potentiaalia olisi, mutta ei mahdollista nykyisellä poliittisella järjestelmällä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Käsittääkseni siellä on sentään Daiquiri entisellään, kuinka ne paikalliset ääntävät sen? Tarjoilevatko siellä vapaassa maassa Cuba libreäkin?

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #3

Kyllä kaikki mahdolliset rommisekoitukset ovat tarjolla. Tosin Tornadon vuoksi (kuljetukset) rommi loppui tyystin muutamasta kapakasta. Raatimme totesi että mm. koskaan parhaat maistamamme Pina Coladat, Daigirit, Mohitot, Cuba Libret ja Chanchancarat löytyivät Kuubasta. Paikalliset oluet olivat kohtuullisen hyviä. Viinikulttuuri vielä kehittymätön, mutta riittävä meidän tarpeisiin. Hintataso juomissa suomalaista mieltä hivelevä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #4
Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #5

Enpä kyllä muista nähneeni Mai Tain nimeä listoilla. Vaikka juomalistoja tuli ahkerasti selattua...ja...hmmm...kokeiltuakin varsin monia. Muutamissa paikoissa tuotiin sekoituksen jälkeen (esim Cuba Libre ja Mojito) rommipullo pöytään jos oli tarpeen täydentää. Ei ollut.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #6

On siellä suurempiakin puutteita kuin Mai Tai, Venezuelasta tulee enää noin puolet entisestä öljymäärästä ja entä jos ei enää sitäkään.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen Vastaus kommenttiin #7

Lääkäreitä vastaan saatiin (ja saadaan) öljyä. Lääkäreistä kyllä maailmalla riittäisi kysyntää. Mutta taitaa samanmieliset valtiot loppua joitten kanssa voisi "turvallisesti" tehdä kauppaa.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

"ei ole saanut mitään merkittävää uutta elinkeinoelämän ja kansainvälisen kaupan näkökulmasta."

Milloinkas sosialismi olisi saanut.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Minkälaiset mahdollisuudet siellä on suomalaisella perustaa kahvilaa?

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Pitää toistaiseksi olla paikallinen "välikäsi". Kahvilaatu siellä on todella hyvä, mutta käsitykseni mukaan tuotanto suurempaa kauppaa varten vielä vähäinen. Yksi kahvin asiantuntija seurueestamme ihastui kahviin niin, että kymmenen pakettia tuli mukaan. Kysymyksesi on kyllä hyvä. Kahvilakulttuuri on vielä olematon. Sille varmasti tulee olemaan jatkossa tilaa.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Tietäneekö Kuuban nykyjohtokaan, mitä se vallallaan tekisi?
Kuubalaisesta sosialismista ei haluta täysin luopua, eikä markkinatalouttakaan sellaisenaan haluta.
Sosialistinen maailma tukijana on kadonnut, mutta se ei ole linjaa muuttanut.
Kuuballa on latinalaisessa Amerikassa edelleenkin valttinsa, kuten koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä, joihin useimmat muut maat vasta pyrkivät.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kuubassa käynti kohentaa suhteellisuudentajua ja asettaa länsimaiset arvot puntariin niille, jotka ovat valmiit näkemään omat ennakkoasenteensa.

Ei Kuuba mikään paratiisi ole, mutta demokratia, hyvinvointi, yhteisöllisyys ja turvallisuus asettuvat niin erilaisiin uomiin, että Suomeen palatessa moni itsestäänselvyys muuttaa luonnettaan – edelleenkin koskien ennakkoluuloihinsa kiinnittymättömiä.

Kuuba ei näet ole sillä tavalla kehitysmaa, että lukutaito on Suomen luokkaa, nälkää ei nähdä, kaduilla on turvallista – väkivalta on todella harvinaista – terveydenhoito on turvattu kaikille. Isoin kulttuurinen ero katukuvassa on se, ettei mainontaa näy käytännössä lainkaan, mikä on mentaalisesti todella vapauttavaa.

Puute ei välttämättä merkitse kurjuutta: myös se on nähtävissä katukuvassa, jossa masennusta ei näy ja ihmiset ovat pääosin rentoja, iloisia ja auttavaisia. Tosin Havannassa on jo nähtävillä länsimaisen kaupallisuuden vaikutus ennen muuta turistilaumojen vuoksi. Siksi onkin viisainta vierailla muualla, paitsi eristetyissä turistiresorteissa, jotka ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Kuuba onkin kuin Kanarian saaret varsinkin kanadalaisille.

Myös ennakkoluulottomia jenkkejä vierailee Kuubassa – enimmäkseen salaa, Meksikon ja Kanadan kautta. Kuubalaisilla ei näy olevan mitään heitä vastaan, sillä virallista USAa nämä tuskin koskaan edustavat. Siksi rajavirkailijat eivät leimaa jenkkipasseja, jotta nämä eivät joutuisi vaikeuksiin kotimaahan palattuaan.

Itse suosittelen Kuubassa käyntiä, sillä siitä 50-luvusta voi nähdä nostalgisen, positiivisen puolen.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Asiaatuntevan kommentti. Samaa mieltä, että turistikeskuksia kannattaa välttää jos haluaa oppia kuubalaisten elämästä. Turismi - saamieni palautteiden perusteella näyttäisi olevan hieman laskusuunnassa (reilusti alle 4 miljoonaa/vuosi). Majoitustarjonnan salliminen yksityisille on kyllä hyvä juttu ja siitä, ettei majoitusta löytyisi, ei matkailu ole enää kiinni. Toki "nirppanokkien" kannattaa varautua tilanteisiin, ettei mm. lämmintä vettä aina tule ja paperia on hyvin niukalti, eikä sitä tungeta vessanpönttöihin. Mutta ne ovat pikkujuttuja mökkielämään ja luonnossa liikkumiseen tottuneille. Palvelualttius, iloisuus ja musiikki jäivät pysyvästi mieleen. Kuubalainen ilta on jo suunnitteilla. Pääruokana "Ropa Vieja".

Tämän blogin suosituimmat